Sirpa Kuusela

pitkän linjan yrittäjä ja projektipelle

Synnyin Ranualla keskosena tammikuun 15. päivänä tärkeänä vuonna 1956.

Sain käydä Portimon kansakoulua kolme luokkaa - olimme peruskoulun kokeilukoulu. Keskikouluun pääsin kevyesti ja Ranuan lukiosta kirjoitin vuonna 1975. Interrail-matkalta kipitin ilmoittautumaan Tampereen yliopistoon - niin minusta tuli tamperelainen. Ennen sitä kesät menivät maatilan töissä lukuunottamatta kevättä ja kesää -75, jolloin tein kesätöitä Osuuspankissa. Maatilalla oli paljon työtä. Isä ja äiti opettivat yrittäjyyden, aktiivisen ideoinnin kehittää, tehdä toisin ja kyvyn kyseenalaistaa ja katsoa kauemmaksi.

Keskikoulussa toimin teinikunnan puheenjohtajana ja lukioaikana tein työtä kouluneuvostossa - sitä työtä oli paljon.

Valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi jouluna 1981. Pienet tyäret syntyivät opintojen lomassa, Seela elokuussa 1976 ja Maiju marraskuussa 1978. Se oli upeaa aikaa. Opiskelijaperheen elämä oli niukkaa, mutta lasten päivähoito ja kaikki pelasi mallikkaasti ja oli ilmaista. Naimisiin oli mentävä, jotta sai opiskelijoiden perheasunnon. Ensimmäistä avioliittoa kesti liki 20 vuotta päättyen avioeroon.

Tapaninpäivänä 2015 menin uusiin naimisiin Penan kanssa. Yhteistä taivalta on hänenkin kanssaan kohta kuljettu parikymmentä vuotta.

Aikoinaan toimin myös Sorin Sirkuksen varapuheenjohtajana. Tehtäväni oli rakentaa suhteita kaupunkiin ja opestusministeriöön. Käytin titteliä projektipelle. Kun vuonna 2002 tilaratkaisut syntyivät, Sirkus sai resursseja ja ammattilaisia kehiin. Hienot tulokset ovat nähtävissä. Viime vuosikymmenellä olin projektipellenä myös helsinkiläisen Linnanmäen Sirkuskoulun tilojen etsinnässä. Sielläkin ratkaisu on nyt löytynyt toiminnan laajentamiseksi Tapanilaan.

Kaupunginosayhdistys Tampereen Vehmainen Seura ry (ent omakotiyhdistys) ja Vehmaisten osakaskunta ovat tärkeitä lähiyhteisöjä. Lukuisat ihmiset työskentelevät ympäröivien yhteisöjemme ja erityisesti luonnon ja vesistömme hyväksi. Hulevesien aiheuttama rehevöitymisuhka Kaukajärvessä on herättänyt kylän väen kuuntelemaan ja tukemaan yhteisöjen toimintaa.

Tyttäreni norjalaisperhe on avannut silmiä pohjoismaisen yhteistyön merkitykseen. Pohjola-Nordenin Tampereen yhdistyksen toiminta on tärkeää ja pohjoismainen yhteistyö tarvitsee lisää voimavaroja ja ihmisiä yhteistyön elvyttämiseen.